Moikka!

Mä olen Camilla Saarinen, turkulainen 23-vuotias oikeustieteen ja valtiotieteiden ylioppilas. Mua kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja erityisesti laadukkaan koulutuksen puolustaminen. Olen ehdolla SYL:n hallitukseen, koska pidän koulutusta ainoana tienä kohti parempaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa, joka pystyy selviytymään ihmiskuntaa uhkaavista ongelmista.

SYL tarvitsee riveihinsä määrätietoisen kriittisen ajattelijan, joka haluaa ymmärtää ja kehittää järjestöä kokonaisuutena, ja siksi haluan mukaan tekemään parasta mahdollista opiskelijaedunvalvontaa!

Kärjet

Koulutuksen laatu

Jokaisella opiskelijalla on oikeus saada laadukasta koulutusta. Opiskelijakeskeisyys ja pedagogisesti osaava opetushenkilökunta ovat olennainen osa laatua. Yliopistoilla on oltava toimivat ja kattavat laadunvarmistusjärjestelmät, ja palautejärjestelmien on oltava vertailukelpoisia.

Laatu ei toteudu ilman riittävää rahoitusta. Suomessa tavoitellaan korkeakoulutettujen määrän reilua kasvattamista, mikä itsessään on mielestäni tarpeellista ja monestakin näkökulmasta hyvä tavoite. Samanaikaisesti valtion talouden tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoistalta, ja koronatilanne syventää ongelmia entisestään. Huonossa taloustilanteessa syntyy houkutus lisätä aloituspaikkoja ilman resurssien lisäämistä. Vaikka tänä vuonna saimme rahoituksen lisäaloituspaikoille, ei ole lainkaan varmaa saammeko jatkossakin. 


Laadun säilymiseen vaikuttaa myös se, onko yliopistoilla halua turvata sitä. Rahoitusmalli on jo vuosia kannustanut yliopistoja puskemaan opiskelijoita valmistumaan mahdollisimman nopeasti, ja uudessa rahoitusmallissa laadulle on annettu vain muutaman prosentin painoarvo.Tulevaisuudessa rahoituksen tulisi kannustaa vahvemmin laadun kehittämiseen, tai ainakin olla niin vakaata, että yliopistoilla on rauha kehittää laatua.

Koulutuksen saavutettavuus

Sisäänotto, joka takaa pääsyn yliopistoon erilaisista taustoista ja elämäntilanteista on ehdoton edellytys mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumiselle yhteiskunnassa. Siksi opiskelijavalinnan tulee perustua ensisijaisesti valintakokeisiin.

Varsinkin viime keväänä todistusvalintaa kasvatettiin monilla aloilla voimakkaasti. Todistusvalinnan liiallinen kasvattaminen asettaa menestymispaineen entistä nuoremmille ja sulkee osan yliopistoon haluavista ulos. Todistusvalinta sopii joillekin aloille, mutta sitä ei tule käyttää laajasti ensisijaisena valintatapana.

Avoimen väylä on ollut vahvasti esillä viime aikoina. Väylällä on selviä etuja, mutta huonosti järjestettynä se voi pahimmillaan muodostua vuoden pituiseksi maksulliseksi pääsykokeeksi, johon vain osalla riittää taloudelliset resurssit.